maanantai 25. toukokuuta 2015

Duploista eroon siivouspäivänä

Siskoni vietti viikonlopun meidän kanssa ja lauantaina käytiinkin Siivouspäivä-tapahtumassa itsekin myyjinä!

Aamun sade melkoisesti lannisti, mutta onneksi aurinko rupesi pian pilkistelemään. Myyntipaikkaamme saavuttin aikalailla kahdeksitoista ja kolmisen tuntia kaupiteltiin tavaroitamme. Meikäläiseltä oli lähinnä myynnissä Samun vaatteita ja leluja, mutta myös jokunen oma vaate. Tällä kertaa jäätiin jopa hienosti plussalle! ^----------^


Muutamaa päivää ennen kirppistelyä, rupesin Samulta kyselemään, että olisiko aika jo luopua duploista. Niillä kun ei pahemmin enää olla leikitty, vaan eläintarha oli vaan lattialle rakennettuna ollut jo pidemmän aikaa. Lopulta sitten yhdessätuumin todettiin, että nyt on se aika. Se aika, jolloin on hyvä luovuttaa duplot uuteen kotiin! Jaoteltiin palikat pusseihin, joissa jokaisessa oli n. 30 - 40 osaa. Pusseista pyysin 3€/kpl ja ne tekivätkin kauppansa kaikki. Joku kehui, että oli edulliset hinnatkin! Ehkä niistä olisi siis voinut pyytää enemmänkin.. :)

Meillä oli myynnissä myös vastatehtyjä tuoreita munkkeja, jotka teki kauppansa ihan superhyvin! Niitä olisi voinut helposti tehdä vaikka kolminkertaisen määrän. Sisko myi niitä 0,5€/kpl ja moni ihminen tuli suoraan femmalla ostamaan kymmenen. Sisko nämä siis teki, minä tarjosin vain "valtavan määrän" aineksia ja sokeroin valmiita tekeleitä. :D


Oli kyllä tosi mukavaa. ♥ Yksi kassillinen tavaraa vietiin lopulta vielä Pelastusarmeijalle ja pari kassillista Fidaan.. :) Ei tarvinnut kotiin enää juurikaan tavaroida tuoda takaisin! Huh!

Kävittekö te Siivouspäivässä? Myyjänä vai ostajana? Teittekö löytöjä? :)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Postaussarja: Vanhempien oma aika


Nyt postaussarjan neljännessä osassa aion kertoa ajatuksistani koskien vanhempien omaa aikaa. Joidenkin mielestä kovinkin tarpeellista, kun toisten mielestä ei ollenkaan! Varmasti mielipiteitä jakava juttu.

Itse koen, että koska kukin on itse lapsensa hankkinut, täytyy heistä myös huolehtia pitkälti ihan itse. En ymmärrä viikottaisia ryyppyreissuja, jos lapsi tai lapset ovat oman kodin ulkopuolella hoidossa. Tällä tarkoitan siis myös sitä, että erossa molemmista vanhemmistaan.

Toki oma tilanteeni on erilainen kuin kahden vanhemman perheissä.

Meillä Samu on yökylässä keskimäärin yhden yön kuukaudessa. Tämä on sitten sitä minun omaa aikaani. Sitä aikaa, jolloin useimmiten lähden vähän tanssahtelemaan jonkun kaverin kanssa. :) Nämä illat on itselle suunnattoman tärkeitä ja mieltä tyhjentäviä. Se kun saa sataprosenttisesti nauttia hyvästä seurasta ja hyvästä musiikista; hauskanpidosta!

Mutta muuten varsinaista vapaa-aikaa ei olekaan. Työvuoroista riippuen, olen toki öitä kotona itsekseni, muttei näinä hetkinä voi ystäviä tavata ellei nipistä yöuniaan muutamaan tuntiin. Viettäisin mielelläni enemmän aikaa kamusten kanssa, mutta kroppa ei oikein jaksa muutaman tunnin yöunilla eikä se työnkään kannalta kauhean fiksua ole, ainakaan pidemmän päälle.

Toki voisin enemmän hyödyntää myös omaa salikorttiani, jolloin saisin omaa aikaa, mutta ei. Se, että pitkän hoitopäivän jälkeen veisin pojan vielä salin lapsiparkkiin, on vaan niin perseestä. Salillakin varmasti kävisin paremmin (siis nykyään tuskin koskaan), jos Samu saisi vaikka leikkiä mummin kanssa sen aikaa.

* * * *

Ennen työllistymistäni, Jonin vielä ollessa kuvioissa, oli vapaa-aikaa tottakai ihan erilailla! Samu oli aina jommankumman kanssa kotona, vaikka toinen saattoikin tehdä omia juttujaan. Iloisin mielin muistelen esimerkiksi pari kuukautta kestänyttä kickboxing/thaiboxing -kurssia, jossa kävin kahdesti viikossa! Pojan saattoi hyvillä mielin jättää isänsä kanssa ja lähteä treenaamaan. Saatoin myös käydä pelailemassa pokeria (huom. ilmaista sellaista) hyvässä seurassa.

* * * *

Nyt tilanne toki on eri, eikä töiden lisäksi noin paljoa ehkä voisikaan tehdä. Silti haaveilen siitä, että jonain päivänä mulla olisi mahdollisuus lähteä vaikka kahvittelemaan kaverin kanssa ilman, että siitä on täytynyt sopia viikkoja aiemmin.

Valitettavan usein kun on käynyt niin, että kun olen toivonut työvuoroni tietynlaisiksi ja saanut Samua jommankumman mummin hoitamaan, niin kaveri(t) onkin perunut. Se on erittäin ikävää itselle.. :(

Moni minunkaan kamuista kun ei tunnu sitä ymmärtävän, että en vaan pysty mihinkään lähtemään ex-tempore. Paitsi toki Samun kanssa! ♥

* * * *

Olen jo pitkään ollut kuitenkin sitä mieltä, että koen vuorotyön olevan helpompaa itselle kuin tavallisen työn tekeminen. Vuorotyötä tehdessä saan tosiaan hetkiä myös ihan itselleni. Yöllä tullessani töistä, voin luvan kanssa istahtaa koneelle tai tehdä mitä vaan. Aikaiseen aamuvuoroon mennessäni saan vastaavasti herätä ihan rauhassa (tai siis aina kiireessä :D), eikä tarvitse pikkumiestä hoputtaa!

Noi on sitä mun omaa aikaa.. ♥ Pieniä juttuja, mutta niin tärkeitä. :)

Tavallaan mä oon ihan tyytyväinen. :) Meillä on kuitenkin asiat paremmin kuin monella muulla. ♥

Mites teillä? Onko vanhemmilla paljon omaa aikaa? Salireissuja, ystävien kanssa
kahvitteluja, vapaaviikonloppuja? :))))

ps. Ensi viikon sunnuntaina julkaistavaan viimeiseen osaan, kaipailisin nyt teiltä niitä juttutoiveita. ^-----------^

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kukkia ja saippuakuplia

Puuhantäyteinen vapaapäivä. ♥

♥ Käytiin Ikeassa ♥
♥ Käytiin mummilla & vaarilla ♥
♥ Käytiin koiramummon uudessa kodissa ♥
♥ Käytiin Samun vikalla parkour -kerralla yhdessä temppuilemassa ♥
♥ Kukkien istutusta ♥
♥ Saippuakuplahommia ♥
 ♥ Tehtiin lämpöisiä voileipiä ♥


Millainen teidän päivä on ollut ? ♥

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Postaussarja: Karkkipäivä vai ei


Tässäpä tämä tulee, postaussarjan kolmas osa! :)

Tänään ajattelin kertoa teille fiiliksistäni karkkipäivästä.

Omassa lapsuudessani meillä ei suurimpana osana ajasta ollut käytössä minkään sortin karkkipäiviä, mutta en mä silti muista, että oltaisi kilotolkulla karkkia tai muita herkkuja päivittäin vedelty.

Jossain vaiheessa meillä oli ihan oikea karkkipäiväkin ja siitä muistan lähinnä sen kuinka äidin miesystävä aina keräsi meille ne irttaripussit ja namut oli ihan erilaisia mitä itse olisi halunnut. Nyyh. Silloin se oikesti potutti!! Jossain vaiheessa karkkipäiväaikoja muistan myös sen, että säästin karkkeja hullunlailla, jotta oli sitten herkkupäivänä paljon valinnanvaraa. :D

Nyt oman lapsen kohdalla on tietysti alkanut eri tavalla kiinnittämään huomiota herkutteluun. Meillä ei ole käytössä karkkipäivää, vaikka monesti sitä olenkin pohtinut. Koen, että tuossa on hyvät ja huonot puolensa.

HYVÄT PUOLET
- Makeanhimo (toivottavasti) pysyy pienempänä ja herkutteluun riittää pienempi määrä
-Oppii elämään terveellisemmin


HUONOT PUOLET
- Tulee ehkä mässättyä kerralla liikaa?
-  Herkuista tulee turhan "kiellettyjä" jos niitä ei koskaan saa

Meillä syödään herkkuja fiiliksen mukaan. :D Välillä voi mennä useampikin päivä, ettei ole mitään hyvää, mutta toisaalta välillä voi olla muutama päivä peräkkäin kun on jotakin hyvää. Esimerkkinä nyt toissapäivänä tehty omppupiirakka, josta tänään syötiin vikat palat! ^----^ Eihän niitä roskiinkaan tohdi heittää.. :) Vaikka piirakka ei ihan onnistunut ollutkaan (eri ohje, eri koko), niin olihan tuo tuommonen piirakkavuoan kokoinen herkku parempi kuin pellillinen. Pellillisestä kun monesti jää väkisin yli, enkä kyllä viikon vanhana sitä enää syö.


Mä kun olin karkkilakossa n. 10kk (alkaen tammi- tai helmikuu 2014 jatkuen joulukuulle 2014), tuli tänä aikana tietysti Samullekaan ostettua tosi vähän mitään! Aika perus olikin se, että jos jotain Samulle halusin ostaa, niin toin lakun.. :) Se olikin aika traditio ja riitti pojalle ihan hyvin! Ei ollut pojalla tarvetta mässäillä kun en mäkään mitään popsinut. :D

Karkkilakkooni on aina kuulunut siis vain karkit ja suklaat. Ei siis jätskit tms., joita sitten tuonakin aikana tietysti nautiskeltiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Pullat tms. on kuitenkin sellaisia, joita ei tule liikaa syötyä.

Alunperin mun oli itse tarkoitus jatkaa lakkoilua taas joulun herkuttelujen jälkeen, mutta näin vaan ollaan herkullisella linjalla edelleen. ;) Sen kyllä huomaa! Sokerihammasta kolottaa ja vähän väliä tekisi mieli jotain hyvää.. PLÄÄH. :D  Eli eiköhän se lakko taas jossain vaiheessa ala. Alku on aina vähän tahmea, mutta nopeasti siihen karkittomuuteen aina tottuu.. :) Kiusauksia saattaa toki joskus tulla, mutta helposti niistä selviää! Enkä aseta itselleni mitään tarkkoja päivämääriä, että tuolloin lopetan. Se on itselle paljon helpompaa mennä fiiliksen mukaan. Kiusauksesta kun selviää, on taas päässyt esim. viikon matkassaan eteenpäin. Edellinen 10kk menikin ihan hujauksessa ja jouluna suklaa maistui taivaalliselta.

Onneksi silti meillä karkki on semmoista, että sitä ostetaan todella harvoin. Välillä just saatan ostaa lakun/suklaapatukan tjtn pientä, mutta esim. suklaalevyä en muista ostaneeni aikoihin. 

Ehkä toistaiseksi meille kuitenkin sopii tämä nykyinen tapamme, että herkutellaan jos siltä tuntuu. :) En mä halua liikaa rajoittaa herkkujen syömistä, kunhan se ei ihan älyttömäksi mene. Plus näin pienellähän se ei voi ihan älyttömäksi mennä, ellei itse niitä herkkuja osta. :D

Mietityttää myös, että mikähän olisi tällaiselle viisivuotiaalle sopiva määrä esim. karkkia karkkipäivänä. :D Toisaalta eipä tuokaan varmaan kiloa jaksaisi vetää. :D Leirillä kun oltiin niin 200g pussinsa kesti perjantaista sunnuntaihin, vaikka itse vetäsin omani heti perjantaina. :D

Kertokaahan te, onko teidän lapsillanne karkkipäivä vai ei?
Minkä verran lapset saavat esim. karkkipäivänä herkkuja, minkä ikäinen lapsi?

torstai 14. toukokuuta 2015

Hanami, kirsikankukkajuhla!

Käytiin tänään Samun kanssa Roihuvuoressa Hanamissa, kirsikankukkajuhlassa.. :) Paljon kauniita puita ja mukavaa tunnelmaa. ♥ Meillä oli tosi mukavaa ja päästiin alta pois ennen raekuuroa (!!!). 


Niin hyvä päivä. ♥ Kirsikkapuiden katselujen jälkeen, mentiin vielä moikkaamaan Samun mummia limpparin merkeissä, jonka jälkeen saavuttiin kotiin PIZZAN kanssa. Pikkuherra vetäsi pizzasta KOLMASOSAN, taisi juoksentelu nälättää. :D

Illalla tekaistiin vielä omppupiirakka. :)

Unilla herra on ollut jo reilun tunnin, ja taisinpa itsekin sänkyyn hetkeksi torkahtaa. Lopulta pakotin kuitenkin itseni nousemaan ylös tekemään tämän postauksen ja muut omat iltapuuhat, ehkä sitä lätkääkin täytyy vähän kurkata. ^^

Huomenna taas arki edessä!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Me rosvolat tyhjässä Tennarissa

Pikakuulumiset vaan vapaapäivän loppusuoralta!

Käväistiin Samun kaa leffassa katsomassa Me rosvolat, joka oli tosi jees. ^^ Molemmat tykättiin ja tyhjähkö sali oli sekin bonusta kun sai kunnolla levittäytyä ja ottaa rennosti! Salissa kun oli kaksi muuta meidän lisäksi.

Ainoo mikä vähän jäi harmittamaan oli se, ettei kassaneiti saanut mainituksi, että veikkaus-kortilla olisi leffan saanut tänään kaksi yhden hinnalla.... Plääh.

Leffailun jälkeen kävästiin vielä Kampin BR-leluissa hakemassa syndelahjakortilla vähän legoja.

Kotiin päästyämme tekaistiin makkarakastike!

Loppupäivään sisältyi mm. kevään tokavika kerta parkouria Samulla, nyyhkis!!

Poitsu meni unille jo puoli kasi, itse meen NYT.. :)

☆☆ kyllä vapaapäivät on huippui ☆☆

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Postaussarja: lapsen sukulaisuussuhteet

Näin äitienpäivän kunniaksi, on tänään postaussarjan toisessa osassa luvassa juttua lasten sukulaisuussuhteista ja niiden tärkeydestä.

Meillä on pieni suku ja omassa lapsuudessani oli lähisukuani tietysti äitini ja siskoni, mutta myöskin isovanhempani ja nämä ihmiset ne ovat nykyäänkin, jotka ovat lähimpänä sydäntäni Samun lisäksi. ♥ Oma perhe on kultaakin arvokkaampaa!

Lapsuudessani olimme myös epäsäännöllisesti tekemisissä siskon ja minun kolmen serkun kanssa. Nämä serkut ovat meitä reilut 10 vuotta vanhempia, joten mitään kovin läheisiä suhteita ei olla heihin saatu luotua, vaikka huippukivoja ovatkin! Väitän, että iällä ja esim. asuinpaikalla on ollut paljon merkitystä. Enoja nähtiin tyyliin jouluisin piipahtamassa mummolassa, mutta en muista yhtäkään kertaa, että oltaisi heidän kanssa varsinaisesti mitään tehty.

Ja siinäpä se, se meidän suku. 6-vuotiaana ollessamme isomummon hautajaisissa oli siellä toki muutakin sukua, mutta ei me olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ikävää tavallaan. Mutta toisaalta en tiedä mitä kaivata, kun ei ole koskaan mitään ihmeellistä ollutkaan.. : D


Näin oman lapsen kasvaessa on ollut paljon aikaa miettiä sukulaisuussuhteita. Lähtökohtaisesti oli tietysti huippua, että lapsella olisi alusta asti isovanhempia sekä äidin että isän puolelta, meillä kun isän puolen kanssa ei oltu missään tekemisissä. Koin ja koen edelleen, että Samulle on valtava onni ja ilo se, että isovanhempia löytyy. ♥♥♥

Samun kanssa eniten sukulaisista tekemisissä minun lisäkseni ovat tätinsä Anne, mummit (koiramummo, muppe puolisonsa kanssa ja minun isovanhempani). =] Harvakseltaan näkee myös isän puolen isomummiaan ja -vaariaan (lähinnä synttäreillä tms.) ja vielä harvemmin isän isää, eli vaaria! Setiään, joita on kolme, näkee enemmän tai vähemmän silloin kun on mupen luona kyläilemässä. Nämä sedät ei siis täällä meillä käy Samua moikkaamassa, varmaan koska MÄ, siis koska ei oo Jonia enää. Samu on tekemisissä kunkin lähisukulaisensa kanssa keskimäärin 1(-2) kertaa kuussa. :) Onhan se jo jotain!

Harmillisen satunnaisesti nähdään myös mun serkkutyttöäni, joka on saman ikäinen kuin Samu! Vielä häntä harvemmin nähdään Samun pikkuserkkua, Samua vähän nuorempaa tyttöstä.


Musta olisi ihanaa jos olisi suku, joka järjestäisi kaikenmaailman kesäjuhlia yms. :D Olisi ihanaa nähdä näitä ihmisiä useammin ja tutustua kunnolla. Tai olisipa joku sukulainen, joka menisi vaikka naimisiin. Musta olisi ihanaa päästä häihin!

Samun kohdalla mä oon kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, että on sukulaisia mun ja Jonin puolelta. Aluksi Jonin kuoltua, stressasin kamalasti sitä, että unohtaako niiden perhe Samunkin kokonaan. Olin jotenkin ihan varma siitä, ettei niitä enää kiinnostaisi koko poika. Onneksi mun pelot oli täysin turhia.

Tätä nykyä mulla on toinen "pelonaihe". Nimittäin, syksyllä Samu saa ihkaensimmäisen serkkunsa mikä on musta ihan superia. ♥♥ Mä toivon, että oltaisi tän Samun sedän ja puolisonsa kanssa tekemisissä sillälailla, että näistä lapsista tulisi edes tuttuja toisilleen. :) Toki haaveilen paljon enemmästäkin! Vaikka tässäkin tulee lapsilla olemaan ikäeroa monenmonta vuotta, jolloin tietysti jutut on jo vähän erilaisia.

Mutta siitä pelonaiheesta, josta kerroinkin Jonin äidille jo aikaa sitten. Kerroin kerran huolestuneeni siitä, että unohtuukohan Samu nyt, kun tulee toinen lapsenlapsi. Jotenkin kuvittelen, että koska Joni puuttuu tästä välistä, niin on vaan helpompi unohtaa.. Ja sydämestäni toivon, ettei näin koskaan käy. Samulle se olisi niin sydäntäsärkevää. :( Mutta kuulemma näin ei todellakaan tule tapahtumaan, mistä olen äärettömän huojentunut.


Samulla on ajoittain ihan hirvittävä sisaren kaipuu, mikä on musta hirvittävän surullista. :( Siksi haaveilen niin kovin siitä, että olisi serkkuja ym., joiden kanssa vaikka leikkiä kesäisin ja muuta mukavaa! Serkkuja nyt vaan tuskin on syksyllä syntyvän lisäksi tulossa ihan lähiaikoina.

Oon varsin tyytyväinen. ♥ Mutta onhan meidän tilanne silti erilainen kuin monilla muilla. Tiedän monia, joilla mummit ja vaarit ovat lastenlastensa elämässä mukana lähestulkoon päivittäin, tai vähintään viikoittain. Tiedän mummeja, jotka tulevat leikkimään lasten kanssa harva se päivä. Musta toi on niiiin ihanaa! Mutta toki, en valita, koska mun äiti ei asu mun naapurissa, vaan toisessa kaupungissa ja toinen mummi on vielä aktiivisesti työelämässäkin mukana. Me ollaan kuitenkin tyytyväisiä ja onnellisia tähän mitä meillä on. ♥ Tärkeintähän on, että on ne isovanhemmat ja ne kaikki muut kans. ♥

Tärkeintä musta kuitenkin on se, että lapsella on edes joitain sukulaisia, joita hän aktiivisesti näkee ja saa pidettyä heihin sukulaisuussuhdetta yllä!

Isompana on enää vaikea luoda sukulaisuussuhteita, joten nyt ne tarpeelliset tulisi rakentaa kuntoon. Musta olisi kiva jos lapsi voisi vaikka joskus lähteä setiensä kanssa esim. Korkeasaareen tai jotain ja joskus oon ihan lahjatoiveenakin vinkannut, että pojan voisi vaikka viedä Hoploppiin tms., mutta aina paketista kuitenkin paljastuu jotain tavaraa.. : D Noh, Samu varmasti tykkää siitäkin! :)

On itsellänikin varmasti parannettavaa. Voisin varmasti aktiivisemmin myös itse yrittää tavata tiettyjä ihmisiä, mutta jotenkin se vaan aina jää. Välimatkojen tai muiden syiden takia! Tässä siis tavoitetta itsellekin.

Jospa kesällä voisi meidän lähisuku kokoontua mökille ja ainakin nää kolme suvun lasta pääsisi touhuumaan keskenään ja aikuisillekin olisi juttuseuraa. ^------------^

Mitä mieltä oot?
Kuinka tärkeitä sukulaisuussuhteet on?
Kuinka usein lapsen pitäisi nähdä sukulaisiaan?
Kuinka usein lapsesi tapaa sukulaisiaan?

ps. Hyvät äitienpäivät vielä kaikille. ♥ Meillä se meni pikareissussa mökillä, sen kaikista läheisimmän lähisuvun kesken, eli Samu, minä, siskoni ja äitini! ♥

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Parane pian !

Miten se aina menekään niin, että sairastuu juuri silloin kun ei pitäisi. :[ Eilen jo töissä työkaverilleni voivottelin oloani ja epäilin, että olisin tulossa kipeäksi. Niin vaan olin oikeassa! Viime yö meni pepulleen. Vuorollaan kylmä, vuorollaan kuuma ja päätä särki hervottomasti. Koko päivän on ollut enemmän tai vähemmän kurja olo.

Suon siis itselleni yhden poissaolopäivän töistä. Kerran töissä kipeenä ja ei se mitään herkkua ollut.
Nyt toivon, että menisi ohi pian, koska viikonloppuna suuntaan KUNTOUTUKSEEN. :D

Samu tekaisi mulle tänään kortin. ♡ (ps. Mitä tykkäätte uudesta bannerista?)

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Postaussarja: Lasten harrastukset


Samun syntyessä oltiin heti päätetty menevämme vauvauintiin! Järjestetyissä uinneissa kävimmekin 3-vuotiaaksi asti, mikä oli ihan huippua. Vesi kun oli molemmille mieleinen elementti. Samu ui edelleen mielelleen, hyppii veteen ja sukeltelee, vaikkei osaakaan ilman kellukkeita uida.

Kun Samu oli kahden vanha, suunniteltiin silloin Jonin eli Samun isän kanssa pojan tulevaa jääkiekkoilijan uraa. Suunniteltiin laittavamme hänet jääkiekkokouluun heti sen olevan mahdollista.

Elämä kuitenkin meni eri tavalla kuin oltiin suunniteltu ja Samun ollessa kolmen vanha, ei isää enää ollutkaan ja oli vain minä, vuorotyötä tekevä yh-äiti ja pieni poika. 3-vuotistalvena jääkiekot siis jäivät haaveeksi, koska mielessä pyöri paljon muutakin.

Viime talven lähestyessä mielessäni pyöri päivä päivältä enemmän Samun harrastusasiat, mutta kaikki jäi vain ajatuksen asteelle. Vuorotyön yhdistäminen viikottaiseen säännölliseen ajankohtaan olevaan harrastukseen oli liian haastellista. Suurin osa jääkiekkokouluista kun olisi ollut vielä viikonloppuisin.

Alkuvuodesta itseäni jo rassasi se, ettei pojalla ole mitään virallista harrastusta ja aloin selvittelemään mahdollisuuksiamme. Olin onnekas kun löysin Gymin, lasten ja nuorten kuntoklubin. Heidän tarjontaansa selatessaan löysin parkourin ja innostuimme tästä Samun kanssa molemmat! Tämä paikka mahdollisti vuorotyöläisen yyhoon pojalle mahdollisuuden harrastamiseen. Samu on ilmoittautunut parkour -tunneille ja voi käydä siellä eri viikkoina eri viikonpäivinä. Miten loistavaa! Meininki on kuitenkin ihan sama kaikilla tunneilla.

Nyt Samu on temppuillut kolmen kuukauden verran ja muutama kerta on vielä jäljellä. Ja nostan hattua. Tämä on ollut ihan loistavaa! Samu saa purkaa energiaa ja äiti saa 45min hengähdysaikaa!

Mielestäni liikuntaharrastus on lapselle tärkeä ja hyvä saada alkuun ennen kouluikää, jotta siitä on jo tullut rutiini. Tietyt lajit myös omaksuu paremmin pienempänä.


Itse koen, että liikuntaharrastus lapselle on tärkeä ja mielestäni sellaisen tulee olla hankittuna ennen kouluikää.

Itse aloitin luistelun 4-vuotiaana ja luistelin 12 vuotta. Jäähalli oli nuorena itselle kuin toinen koti ja paljon muuta ei elämään mahtunutkaan. Enkä kokenut sen olevan mitenkään kurjaa, vaan luistelu oli lähellä sydäntä.

Ratsastamassa kävin myös nuoruusvuosinani ja aikuisena säännöllisen epäsäännöllisesti. Laji, jota harrastaisin useammin nykyäänkin.


Nyt tulevaa ajatellen on jo yksi harrastus mielessä. Kesäkuussa Samu menee  kokeilemaan kolmen kerran jalkapallokoulua, jossa sitten samalla kerrotaan syksyllä perustettavan uuden ikäluokan joukkueen toiminnasta. !!! Tää on ihan mahtavaa ja toivon, että Samu innostuu, vaikkei jalkapallo lähellä minun sydäntä olekaan. En mitenkään näe itseäni seisoskelemassa siellä kentän laidalla, mutta jotain on kehiteltävä.

Edellisen ikäluokan kalentereita seuranneena olen huomannut, että nämä 5-vuotiaat treenaavat jo kahdesti viikossa. Vuorotyön yhdistäminen kahteen säännöllisesti toistuvaan viikottaiseen treeniaikaan tulee olemaan haasteellista, mutta ehkä siitäkin selvitään. Oma äitini on jo aiemmin ehdottanut mallia, jossa vuoroviikoin hän ja Samun toinen mummi, veisivät poikaa johonkin hänen harrastukseensa. Tämä helpottaisi jo kummasti! Tähän aion kuitenkin palata mummien kanssa jos ja kun Samu fudiksesta innostuu.

 Jääkiekkokoulu siintää myös haaveissa. Joskohan ensi talvena se olisi toteutettavissa!

Mitä mieltä sinä olet lasten harrastuksista?
Minkä ikäiselle liikuntaharrastus olisi jo tarpeellinen? 
Mitä sinun lapsesi harrastaa?

perjantai 1. toukokuuta 2015

Wappumeiningit

Vappu 2015 on nyt takanapäin. ♥ Ei taaskaan pahemmin ilmat suosineet ja keskustassa oli varsin viileä tunnelma kun tuuli kävi niin ikävästi.

Aamu aloitettiin kuitenkin ihan kotona Samun kanssa vappua fiilistellen!


Ennen puoltapäivää suunnattiin sitten tosiaan keskustaan. Siis Stadiin! Sinnepä tuli tottakai myös siskoni, joka on jo meidän vakiintunut vappuseuralainen. Hengailtiin Bulevardilla! :D Siinäpä se lähinnä. :) Kivaa oli muuten, vaikka kylmä olikin! Vähän "laimealta" tuntui vappu, mutta tällä kertaa näin. Jätskit oltaisi syöty, jos aurinko olisi lämmittänyt enemmän. :)


Samu sai itsellensä Vappu-Epun. ♥ Nuo söpöläiset muistan omista lapsuuden vapuistani. ♥


Kotikulmiamme lähestyessämme kävimme vielä nepalilaisessa syömässä! Tätä päivää voi pitkälti kuvata sanalla syöminen. :DDDD

Samunen oli tosi poikki vappupäivästä ja nukahtikin kesken iltasadun mikä on aika poikkeuksellista. Siellä se tuhisee. Joskohan mekin suunnattaisi siskon kanssa unille piakkoin. ^------------^

♥ I hope you enjoyed your day today ♥