Postaussarja: lapsen sukulaisuussuhteet

Näin äitienpäivän kunniaksi, on tänään postaussarjan toisessa osassa luvassa juttua lasten sukulaisuussuhteista ja niiden tärkeydestä.

Meillä on pieni suku ja omassa lapsuudessani oli lähisukuani tietysti äitini ja siskoni, mutta myöskin isovanhempani ja nämä ihmiset ne ovat nykyäänkin, jotka ovat lähimpänä sydäntäni Samun lisäksi. ♥ Oma perhe on kultaakin arvokkaampaa!

Lapsuudessani olimme myös epäsäännöllisesti tekemisissä siskon ja minun kolmen serkun kanssa. Nämä serkut ovat meitä reilut 10 vuotta vanhempia, joten mitään kovin läheisiä suhteita ei olla heihin saatu luotua, vaikka huippukivoja ovatkin! Väitän, että iällä ja esim. asuinpaikalla on ollut paljon merkitystä. Enoja nähtiin tyyliin jouluisin piipahtamassa mummolassa, mutta en muista yhtäkään kertaa, että oltaisi heidän kanssa varsinaisesti mitään tehty.

Ja siinäpä se, se meidän suku. 6-vuotiaana ollessamme isomummon hautajaisissa oli siellä toki muutakin sukua, mutta ei me olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Ikävää tavallaan. Mutta toisaalta en tiedä mitä kaivata, kun ei ole koskaan mitään ihmeellistä ollutkaan.. : D

Näin oman lapsen kasvaessa on ollut paljon aikaa miettiä sukulaisuussuhteita. Lähtökohtaisesti oli tietysti huippua, että lapsella olisi alusta asti isovanhempia sekä äidin että isän puolelta, meillä kun isän puolen kanssa ei oltu missään tekemisissä. Koin ja koen edelleen, että Samulle on valtava onni ja ilo se, että isovanhempia löytyy. ♥♥♥

Samun kanssa eniten sukulaisista tekemisissä minun lisäkseni ovat tätinsä Anne, mummit (koiramummo, muppe puolisonsa kanssa ja minun isovanhempani). =] Harvakseltaan näkee myös isän puolen isomummiaan ja -vaariaan (lähinnä synttäreillä tms.) ja vielä harvemmin isän isää, eli vaaria! Setiään, joita on kolme, näkee enemmän tai vähemmän silloin kun on mupen luona kyläilemässä. Nämä sedät ei siis täällä meillä käy Samua moikkaamassa, varmaan koska MÄ, siis koska ei oo Jonia enää. Samu on tekemisissä kunkin lähisukulaisensa kanssa keskimäärin 1(-2) kertaa kuussa. :) Onhan se jo jotain!

Harmillisen satunnaisesti nähdään myös mun serkkutyttöäni, joka on saman ikäinen kuin Samu! Vielä häntä harvemmin nähdään Samun pikkuserkkua, Samua vähän nuorempaa tyttöstä.

Musta olisi ihanaa jos olisi suku, joka järjestäisi kaikenmaailman kesäjuhlia yms. :D Olisi ihanaa nähdä näitä ihmisiä useammin ja tutustua kunnolla. Tai olisipa joku sukulainen, joka menisi vaikka naimisiin. Musta olisi ihanaa päästä häihin!

Samun kohdalla mä oon kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, että on sukulaisia mun ja Jonin puolelta. Aluksi Jonin kuoltua, stressasin kamalasti sitä, että unohtaako niiden perhe Samunkin kokonaan. Olin jotenkin ihan varma siitä, ettei niitä enää kiinnostaisi koko poika. Onneksi mun pelot oli täysin turhia.

Tätä nykyä mulla on toinen "pelonaihe". Nimittäin, syksyllä Samu saa ihkaensimmäisen serkkunsa mikä on musta ihan superia. ♥♥ Mä toivon, että oltaisi tän Samun sedän ja puolisonsa kanssa tekemisissä sillälailla, että näistä lapsista tulisi edes tuttuja toisilleen. :) Toki haaveilen paljon enemmästäkin! Vaikka tässäkin tulee lapsilla olemaan ikäeroa monenmonta vuotta, jolloin tietysti jutut on jo vähän erilaisia.

Mutta siitä pelonaiheesta, josta kerroinkin Jonin äidille jo aikaa sitten. Kerroin kerran huolestuneeni siitä, että unohtuukohan Samu nyt, kun tulee toinen lapsenlapsi. Jotenkin kuvittelen, että koska Joni puuttuu tästä välistä, niin on vaan helpompi unohtaa.. Ja sydämestäni toivon, ettei näin koskaan käy. Samulle se olisi niin sydäntäsärkevää. :( Mutta kuulemma näin ei todellakaan tule tapahtumaan, mistä olen äärettömän huojentunut.

Samulla on ajoittain ihan hirvittävä sisaren kaipuu, mikä on musta hirvittävän surullista. :( Siksi haaveilen niin kovin siitä, että olisi serkkuja ym., joiden kanssa vaikka leikkiä kesäisin ja muuta mukavaa! Serkkuja nyt vaan tuskin on syksyllä syntyvän lisäksi tulossa ihan lähiaikoina.

Oon varsin tyytyväinen. ♥ Mutta onhan meidän tilanne silti erilainen kuin monilla muilla. Tiedän monia, joilla mummit ja vaarit ovat lastenlastensa elämässä mukana lähestulkoon päivittäin, tai vähintään viikoittain. Tiedän mummeja, jotka tulevat leikkimään lasten kanssa harva se päivä. Musta toi on niiiin ihanaa! Mutta toki, en valita, koska mun äiti ei asu mun naapurissa, vaan toisessa kaupungissa ja toinen mummi on vielä aktiivisesti työelämässäkin mukana. Me ollaan kuitenkin tyytyväisiä ja onnellisia tähän mitä meillä on. ♥ Tärkeintähän on, että on ne isovanhemmat ja ne kaikki muut kans. ♥

Tärkeintä musta kuitenkin on se, että lapsella on edes joitain sukulaisia, joita hän aktiivisesti näkee ja saa pidettyä heihin sukulaisuussuhdetta yllä!

Isompana on enää vaikea luoda sukulaisuussuhteita, joten nyt ne tarpeelliset tulisi rakentaa kuntoon. Musta olisi kiva jos lapsi voisi vaikka joskus lähteä setiensä kanssa esim. Korkeasaareen tai jotain ja joskus oon ihan lahjatoiveenakin vinkannut, että pojan voisi vaikka viedä Hoploppiin tms., mutta aina paketista kuitenkin paljastuu jotain tavaraa.. : D Noh, Samu varmasti tykkää siitäkin! :)

On itsellänikin varmasti parannettavaa. Voisin varmasti aktiivisemmin myös itse yrittää tavata tiettyjä ihmisiä, mutta jotenkin se vaan aina jää. Välimatkojen tai muiden syiden takia! Tässä siis tavoitetta itsellekin.

Jospa kesällä voisi meidän lähisuku kokoontua mökille ja ainakin nää kolme suvun lasta pääsisi touhuumaan keskenään ja aikuisillekin olisi juttuseuraa. ^------------^

Mitä mieltä sä oot?

Kuinka tärkeitä sukulaisuussuhteet on?

Kuinka usein lapsen pitäisi nähdä sukulaisiaan?

Kuinka usein lapsesi tapaa sukulaisiaan?

ps. Hyvät äitienpäivät vielä kaikille. ♥ Meillä se meni pikareissussa mökillä, sen kaikista läheisimmän lähisuvun kesken, eli Samu, minä, siskoni ja äitini! ♥