Nyt postaussarjan neljännessä osassa aion kertoa ajatuksistani koskien vanhempien omaa aikaa. Joidenkin mielestä kovinkin tarpeellista, kun toisten mielestä ei ollenkaan! Varmasti mielipiteitä jakava juttu.
Itse koen, että koska kukin on itse lapsensa hankkinut, täytyy heistä myös huolehtia pitkälti ihan itse. En ymmärrä viikottaisia ryyppyreissuja, jos lapsi tai lapset ovat oman kodin ulkopuolella hoidossa. Tällä tarkoitan siis myös sitä, että erossa molemmista vanhemmistaan.
Toki oma tilanteeni on erilainen kuin kahden vanhemman perheissä.
Meillä Samu on yökylässä keskimäärin yhden yön kuukaudessa. Tämä on sitten sitä minun omaa aikaani. Sitä aikaa, jolloin useimmiten lähden vähän tanssahtelemaan jonkun kaverin kanssa. :) Nämä illat on itselle suunnattoman tärkeitä ja mieltä tyhjentäviä. Se kun saa sataprosenttisesti nauttia hyvästä seurasta ja hyvästä musiikista; hauskanpidosta!
Mutta muuten varsinaista vapaa-aikaa ei olekaan. Työvuoroista riippuen, olen toki öitä kotona itsekseni, muttei näinä hetkinä voi ystäviä tavata ellei nipistä yöuniaan muutamaan tuntiin. Viettäisin mielelläni enemmän aikaa kamusten kanssa, mutta kroppa ei oikein jaksa muutaman tunnin yöunilla eikä se työnkään kannalta kauhean fiksua ole, ainakaan pidemmän päälle.
Toki voisin enemmän hyödyntää myös omaa salikorttiani, jolloin saisin omaa aikaa, mutta ei. Se, että pitkän hoitopäivän jälkeen veisin pojan vielä salin lapsiparkkiin, on vaan niin perseestä. Salillakin varmasti kävisin paremmin (siis nykyään tuskin koskaan), jos Samu saisi vaikka leikkiä mummin kanssa sen aikaa.
* * * *
Ennen työllistymistäni, Jonin vielä ollessa kuvioissa, oli vapaa-aikaa tottakai ihan erilailla! Samu oli aina jommankumman kanssa kotona, vaikka toinen saattoikin tehdä omia juttujaan. Iloisin mielin muistelen esimerkiksi pari kuukautta kestänyttä kickboxing/thaiboxing -kurssia, jossa kävin kahdesti viikossa! Pojan saattoi hyvillä mielin jättää isänsä kanssa ja lähteä treenaamaan. Saatoin myös käydä pelailemassa pokeria (huom. ilmaista sellaista) hyvässä seurassa.
* * * *
Nyt tilanne toki on eri, eikä töiden lisäksi noin paljoa ehkä voisikaan tehdä. Silti haaveilen siitä, että jonain päivänä mulla olisi mahdollisuus lähteä vaikka kahvittelemaan kaverin kanssa ilman, että siitä on täytynyt sopia viikkoja aiemmin.
Valitettavan usein kun on käynyt niin, että kun olen toivonut työvuoroni tietynlaisiksi ja saanut Samua jommankumman mummin hoitamaan, niin kaveri(t) onkin perunut. Se on erittäin ikävää itselle.. :(
Moni minunkaan kamuista kun ei tunnu sitä ymmärtävän, että en vaan pysty mihinkään lähtemään ex-tempore. Paitsi toki Samun kanssa! ♥
* * * *
Olen jo pitkään ollut kuitenkin sitä mieltä, että koen vuorotyön olevan helpompaa itselle kuin tavallisen työn tekeminen. Vuorotyötä tehdessä saan tosiaan hetkiä myös ihan itselleni. Yöllä tullessani töistä, voin luvan kanssa istahtaa koneelle tai tehdä mitä vaan. Aikaiseen aamuvuoroon mennessäni saan vastaavasti herätä ihan rauhassa (tai siis aina kiireessä :D), eikä tarvitse pikkumiestä hoputtaa!
Noi on sitä mun omaa aikaa.. ♥ Pieniä juttuja, mutta niin tärkeitä. :)
Tavallaan mä oon ihan tyytyväinen. :) Meillä on kuitenkin asiat paremmin kuin monella muulla. ♥
Mites teillä? Onko vanhemmilla paljon omaa aikaa? Salireissuja, ystävien kanssa
kahvitteluja, vapaaviikonloppuja? :))))
ps. Ensi viikon sunnuntaina julkaistavaan viimeiseen osaan, kaipailisin nyt teiltä niitä juttutoiveita. ^-----------^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristäisitkö vähän? :)