Samun syntyessä oltiin heti päätetty menevämme vauvauintiin! Järjestetyissä uinneissa kävimmekin 3-vuotiaaksi asti, mikä oli ihan huippua. Vesi kun oli molemmille mieleinen elementti. Samu ui edelleen mielelleen, hyppii veteen ja sukeltelee, vaikkei osaakaan ilman kellukkeita uida.
Kun Samu oli kahden vanha, suunniteltiin silloin Jonin eli Samun isän kanssa pojan tulevaa jääkiekkoilijan uraa. Suunniteltiin laittavamme hänet jääkiekkokouluun heti sen olevan mahdollista.
Elämä kuitenkin meni eri tavalla kuin oltiin suunniteltu ja Samun ollessa kolmen vanha, ei isää enää ollutkaan ja oli vain minä, vuorotyötä tekevä yh-äiti ja pieni poika. 3-vuotistalvena jääkiekot siis jäivät haaveeksi, koska mielessä pyöri paljon muutakin.
Viime talven lähestyessä mielessäni pyöri päivä päivältä enemmän Samun harrastusasiat, mutta kaikki jäi vain ajatuksen asteelle. Vuorotyön yhdistäminen viikottaiseen säännölliseen ajankohtaan olevaan harrastukseen oli liian haastellista. Suurin osa jääkiekkokouluista kun olisi ollut vielä viikonloppuisin.
Alkuvuodesta itseäni jo rassasi se, ettei pojalla ole mitään virallista harrastusta ja aloin selvittelemään mahdollisuuksiamme. Olin onnekas kun löysin Gymin, lasten ja nuorten kuntoklubin. Heidän tarjontaansa selatessaan löysin parkourin ja innostuimme tästä Samun kanssa molemmat! Tämä paikka mahdollisti vuorotyöläisen yyhoon pojalle mahdollisuuden harrastamiseen. Samu on ilmoittautunut parkour -tunneille ja voi käydä siellä eri viikkoina eri viikonpäivinä. Miten loistavaa! Meininki on kuitenkin ihan sama kaikilla tunneilla.
Nyt Samu on temppuillut kolmen kuukauden verran ja muutama kerta on vielä jäljellä. Ja nostan hattua. Tämä on ollut ihan loistavaa! Samu saa purkaa energiaa ja äiti saa 45min hengähdysaikaa!
Mielestäni liikuntaharrastus on lapselle tärkeä ja hyvä saada alkuun ennen kouluikää, jotta siitä on jo tullut rutiini. Tietyt lajit myös omaksuu paremmin pienempänä.
Itse koen, että liikuntaharrastus lapselle on tärkeä ja mielestäni sellaisen tulee olla hankittuna ennen kouluikää.
Itse aloitin luistelun 4-vuotiaana ja luistelin 12 vuotta. Jäähalli oli nuorena itselle kuin toinen koti ja paljon muuta ei elämään mahtunutkaan. Enkä kokenut sen olevan mitenkään kurjaa, vaan luistelu oli lähellä sydäntä.
Ratsastamassa kävin myös nuoruusvuosinani ja aikuisena säännöllisen epäsäännöllisesti. Laji, jota harrastaisin useammin nykyäänkin.
Nyt tulevaa ajatellen on jo yksi harrastus mielessä. Kesäkuussa Samu menee kokeilemaan kolmen kerran jalkapallokoulua, jossa sitten samalla kerrotaan syksyllä perustettavan uuden ikäluokan joukkueen toiminnasta. !!! Tää on ihan mahtavaa ja toivon, että Samu innostuu, vaikkei jalkapallo lähellä minun sydäntä olekaan. En mitenkään näe itseäni seisoskelemassa siellä kentän laidalla, mutta jotain on kehiteltävä.
Edellisen ikäluokan kalentereita seuranneena olen huomannut, että nämä 5-vuotiaat treenaavat jo kahdesti viikossa. Vuorotyön yhdistäminen kahteen säännöllisesti toistuvaan viikottaiseen treeniaikaan tulee olemaan haasteellista, mutta ehkä siitäkin selvitään. Oma äitini on jo aiemmin ehdottanut mallia, jossa vuoroviikoin hän ja Samun toinen mummi, veisivät poikaa johonkin hänen harrastukseensa. Tämä helpottaisi jo kummasti! Tähän aion kuitenkin palata mummien kanssa jos ja kun Samu fudiksesta innostuu.
Jääkiekkokoulu siintää myös haaveissa. Joskohan ensi talvena se olisi toteutettavissa!
Itse koen, että liikuntaharrastus lapselle on tärkeä ja mielestäni sellaisen tulee olla hankittuna ennen kouluikää.
Itse aloitin luistelun 4-vuotiaana ja luistelin 12 vuotta. Jäähalli oli nuorena itselle kuin toinen koti ja paljon muuta ei elämään mahtunutkaan. Enkä kokenut sen olevan mitenkään kurjaa, vaan luistelu oli lähellä sydäntä.
Ratsastamassa kävin myös nuoruusvuosinani ja aikuisena säännöllisen epäsäännöllisesti. Laji, jota harrastaisin useammin nykyäänkin.
Nyt tulevaa ajatellen on jo yksi harrastus mielessä. Kesäkuussa Samu menee kokeilemaan kolmen kerran jalkapallokoulua, jossa sitten samalla kerrotaan syksyllä perustettavan uuden ikäluokan joukkueen toiminnasta. !!! Tää on ihan mahtavaa ja toivon, että Samu innostuu, vaikkei jalkapallo lähellä minun sydäntä olekaan. En mitenkään näe itseäni seisoskelemassa siellä kentän laidalla, mutta jotain on kehiteltävä.
Edellisen ikäluokan kalentereita seuranneena olen huomannut, että nämä 5-vuotiaat treenaavat jo kahdesti viikossa. Vuorotyön yhdistäminen kahteen säännöllisesti toistuvaan viikottaiseen treeniaikaan tulee olemaan haasteellista, mutta ehkä siitäkin selvitään. Oma äitini on jo aiemmin ehdottanut mallia, jossa vuoroviikoin hän ja Samun toinen mummi, veisivät poikaa johonkin hänen harrastukseensa. Tämä helpottaisi jo kummasti! Tähän aion kuitenkin palata mummien kanssa jos ja kun Samu fudiksesta innostuu.
Jääkiekkokoulu siintää myös haaveissa. Joskohan ensi talvena se olisi toteutettavissa!
Mitä mieltä sinä olet lasten harrastuksista?
Minkä ikäiselle liikuntaharrastus olisi jo tarpeellinen?
Mitä sinun lapsesi harrastaa?
Mitä sinun lapsesi harrastaa?
Mä olen käyttänyt kumpaakin poikaani muskarissa, ennen kokoaikaisen päivähoidon aloitusta. Päivähoitolaisena muskariin ei enää pääse, se kun on arkisin päivä-aikaan työssäkäyvillä mahdoton.
VastaaPoistaJännä muuten, mä olen aina ajatellut että olis hyvä, jos meidän pojat ei alkais harrastaa jääkiekkoa! Siis ei mulla sinänsä mitään jäkistä vastaan ole, täällä maalla se vaan tarkottais harjoitusiltoina mulle väh. 80 km autoilua työpäivän jälkeen.
Nyt 5- ja 3- vuotiailla pojilla ei ole mitään ohjattua harrastusta, eikä minusta tunnu, että heille pitäs sellaista alkaa järjestää. Pojat on arkisin hoidossa n. klo 7-16.30, säännöllisesti arkisin.
Sun oma tausta vaikuttaa siihen, että sinusta harrastus on hyvä juttu jo ennen kouluikää, mä ajattelen juuri päinvastoin.
Kiitos näkökulmasta!
Tarmotar
Jooo en mäkään varmasti poikaa laittaisi mihinkään sellaiseen harrastukseen, jossa matkat olisi noin pitkiä! Siinähän menisi töiden jälkeen sitten koko loppuilta. :D
PoistaTeillä on ihan kiva, kun pojat voivat keskenään touhuta niin on ainakin leikkikaveri aina lähellä. :)
Kiitos kommentistasi! :]
Meidän 7-vuotias poitsumme on harrastanut nyt kolme vuotta jalkapalloa, kolme talvea jääkiekkoa, kaksi talvea jääpalloa ja 2,5 talvea salibandya. Lisäksi hän on käynyt alkeis- ja jatkouimakoulun, kokeillut yhtenä kesänä yleisurheilua ja 3-4-vuotiaana käynyt jonkin verran liikuntaleikkikoulussa. Tällä hetkellä hän tutustuu myös pesäpalloon ilmaisessa "naperopesiksessä". Jalkapallo on ympärivuotista, ei pelkkä kesälaji. Minusta on hyvä, että lapsella on jokin harrastus, mutta tapauskohtaista on, että mikä harrastus ja kuinka monta. Meidän liikunnallinen, ei-yksin viihtyvä poitsumme, jolla ei ole kotona sisarusta leikkikaverina, tuntuu kaipaavan touhua ja pitää erityisesti joukkuelajeista. Silloin kun hän ei ole koulussa tai harrastuksessa, hän joko leikkii tai pelaa pihapelejä tms. kavereiden kanssa. Poitsu ei ole halunnut jättää mitään harrastustaan pois ja niitä on nyt liikaa. Ensi talvena on yksi tai useampi harrastus jätettävä pois, kun harjoituskertojen määrä nousee joka lajissa. Tosin ei hän ole ennenkään kaikissa harjoituksissa käynyt. Minusta on hyvä, että hän on kokeillut useampaa lajia riittävän ajoissa ennenkuin yhden harrastuksen harjoitusmäärät viikossa ovat liian suuret. Jäälajit kannattaa aloittaa jo ennen kouluikää, sillä kouluikäisen on vaikea "kuroa tasoeroa kiinni" muihin, jotka tyypillisesti aloittavat 4-5-vuotiaana, viimeistään. Ei ole välttämättä kovin motivoivaa 7-vuotiaana opetella luistelemaan, kun 4-5-vuotiaat "pyyhkäisevät" ohi.
VastaaPoistaHuh, siinähän vasta on harrastuksia kerrakseen. :) Mutta jos poitsu tykkää, niin mikäs siinä!
PoistaSamoin mä ajattelen noista jäälajeista, että pitäisi ennen kouluikää aloittaa... :) Kaikki harjoitteleminen yms. on silloin paaaaaljon helpompaa! Jospa se meillä olisi ensi talvena mahdollista. Katsotaan nyt ensiksi miltä se fudis maistuu!
Kiitos kovasti kommentistasi. ^-----------^