Vuorotyöläisen arjesta lapsen kanssa

Aattelin, että ehkä jotakuta saattaisi kiinnostaa tietää millaista on vuorotyön yhdistäminen perhe-elämään kun on kaksin lapsen kanssa ! Faktoina se, että minulla työ, jossa työajat sijoittuvat n. välille 05.00-2.00. Vain siis muutama tunti vuorokaudessa, jolloin töitä ei voi olla. Samu on vuoropäiväkodissa, jossa siis saa olla 24/7. Vuorohoitoon ei ole subjektiivista hoito-oikeutta, kuten tavalliseen päiväkotiin, joten hoidossa ollaan silloin kun vanhempi/vanhemmat on töissä, plus lepoaika varattu ennen/jälkeen työvuoron riippuen siis kellonajoista.

Ihan ensiksi voin sanoa, että raskaalta tuntuu, ainakin välillä. Riippuu niin pitkälti vuoroista omat fiilikset. Lokakuusta tähän hetkeen asti (ja pari viikkoa vielä eteenpäin) olen saanut neljän viikon vuorot kerralla ja siellä on voinut olla ihan mitä vaan, vaikka joka päivä erilainen päivä (näin yleensä onkin) ja vapaa tällä viikolla vaikka tiistaina ja seuraavalla torstaina.. 

Alunperinhän tässä piti olla toinenkin aikuinen apuna, siis Samun isi, mutta näin se elämä vaan heittelee ja nyt tilanne on toinen. 

Ihanteellisiahan jaksamisen kannalta olisi suht normaalit työajat, sellaiset, jotka sijoittuisi klo 7 ja klo 20 välille. Näin Samu saisi olla kaikki yönsä kotona ja molemmat saataisi rauhassa nukkua. Plus nauttia niistä yhteisistä illoista sekä aamuista! ♥ Mikään ei musta ole ihanempaa, kuin se hetki, kun illalla painutaan pojan kanssa pehkuihin. Pötkötellään, halitaan. : ) Vielä paremman illasta tekee tieto siitä, ettei aamulla tartte herätä lähteäkseen taas jonnekin. Nyt nää on valitettavan harvassa. 

Tästä viikosta jos nyt näin esimerkkinä kertoisin. 

Maanantai oli meidän vapaapäivä. ♥ Edellisiltana olin iltavuorossa ja äitini oli täällä meillä Samun kanssa. Ihan koska, jos ei olisi ollut, olisin joutunut vapaapäivänänikin heräämään aamulla hakemaan Samun päiväkodista pois.

Omalle nukkumiselle on hirvittävän vähän aikaa. Itse tarvitsisin unta n. 8h. 

Äiti lähti meiltä päivällä pois ja illalla sitten veinkin Samun puol8 päiväkotiin. Onneks Samu viihtyy hyvin ja on paljon kavereita. ♥ Ryhmänsä on päiväkodin ainoa vuorohoitoryhmä. Lapsia siinä on n. 30. Harvoin kuitenkaan kaikki paikalla! Muutaman kerran Samu on ollut päiväkodissa kaksin hoitajan kanssa loppuillan ja yön. Aika luksusta! Pääsee laittamaan pesukoneita päälle yms. : ) 

Itse saavuin kotiin vähän ennen puolta yhdeksää.

Tiistaina oma aamuni alkoi herätyksellä klo 4.00.  Pikainen suihkussakäynti, työvaatteet päälle ja menoksi! 4.30 ovesta ulos. Taksikuljetus noutaa lähimmältä bussipysäkiltä. 5.37 alkoi oma vuoroni. 

Oma vuoroni loppui siten, että noin klo 14.30 olin matkannut bussilla ja metrolla ja vähän kävellen noutamaan poikasen päiväkodista. =) Kotiin matkataan taas bussilla ja perille saavuttiin n. 15.15.

Tuona päivänä tehtiin jotain erityistä. Oltiin kotona alle tunti, mä vaihdoin työvaatteista siivilivaatteisiin ja hetki vaan hengähdettiin. Sitten suunnattiinkin keskustaan leffaan. Ennakkonäytökseen tsekkaamaan Risto Räppääjä ja Liukas Lennart. Ostettiin popparit ja leffateatteri tarjos vielä pikkupussit sipsejä ja lapsille pillimehut. Äitillä oli oma kokis. Leffa oli ihan ok. Samun ensimmäinen leffateatterissa. Loppua kohden meinas vähän keskittyminen herpaantua, mutta tykkäs kyllä. : ) Ja kun sai itte pidellä sylissään pientä popparipurkkia, niin olihan se hienoa!

Leffan jälkeen vielä käytiin hamppareilla ja sitten suunnattiinkin kohti päiväkotia! Samu jäi sinne ja mä matkasin kotiin nukkumaan..

Torstain kotitunnit vietettiin hyvin rauhallisissa merkeissä. =) Samu rakensi majan, kun otti mun sängystä vanhan petarin. Mä ostin uusvanhan uuden itselleni! ^-------^

Ja tämä toistuu ja toistuu.. Tosin pienillä muutoksilla aina. Esim. tänään perjantaina lähdin töihin jo klo 4.10. Periaatteessa siis kuitenkin niin, että töiden jälkeen haen Samun joiksikin tunneiksi kotiin ennen kuin lähtee takaisin päiväkotiin. Tämä siis aamuvuoropäivinä.

Perjantai oli kuitenkin siitä ihana, että lauantaina alkaoi aamuvuoro vähän myöhemmin, joten sain ottaa Samun kainaloon ja viettää sen yhteisen illan ilman, että tuijotellaan kelloa kokoajan.. Se on meidän arjen luksusta. ♥ Se, että myös sunnuntai eli tämä kuluva päivä on vapaa ja huomennakin on vasta iltavuoro.

Saunassakin käytiin, Samu ryysti saunapillimehun ja äiti vähän limpparia. Vähän perjantai-illan herkkuja kans, hihi! 

* * *

Koitetaan jaksaa elää näin.. ♥ Vuodet kun vierii, niin rupee saamaan sellaisia työvuoroja, joita haluaa. Seuraavalle kolmen kuukauden jaksolle sain juuri jotain sellaista mitä en halunnut. Eli Samu on aina päiväkodissa yötä, kun minulla on työpäivä. Satunnaisesti voi toki koittaa työkaverin kanssa vaihtaa päiviä. Raskastahan tuo tulee olemaan, mut kyl me selvitään.. ♥ Plus onneks on ne sukulaiset, jotka silloin tällöin pystyy meitä auttamaan! Ja se auto, se kyllä auttaisi valtavasti. Omat unetkin lisääntyisi merkittävästi kun matkoihin menisi ehkä kolmannes ajasta.

* * *

Kyllähän työ antaa, mutta kyllä se myös ottaa. Jos voittaisin lotossa, tekisin töitä max. pari päivää viikossa! Ehkä se hiljalleen alkaa tuntua paremmalta. Itse työssä ei ole mitään vikaa, mikäs siinä.. Mutta muuten.. Äh.

Tätä tää on, elämää !