Sen oman kaipuu

 

Aina välillä (välillä vähän useemminkin) tulee se fiilis, että olisi niin kiva kun olisi joku toinen jakamassa tätä arkea meidän kanssa. Joku, joka piristäisi huonoinakin päivinä. Joku, joka pussaisi ohimennen tai lähettäisi kivan viestin. Joku, jonka näkeminen toisi hymyn huulille.

Sen toisen puoliskon löytäminen tuntuu olevan erittäin hankalaa. Eikä ihme. Eihän mulla ole aikaa tavata ketään ja sehän mua harmittaakin. Kaiken aikani olen töissä, tai Samun kanssa. Enkä mä valita, Samu on parasta mitä mulla on. ♥  Olisi vain ihanaa kun olisi joku, jonka viereen painautua illalla. Joku, jolle kertoa päivän tapahtumista, iloista ja suruista.

Enkä mä tiedä onko mun vaatimuksetkin liian korkeella. On tiettyjä juttuja joita en vain siedä ollenkaan. En mä silti mitään prinssiä todella odota. Odotan tavallista miestä, joka on luotettava, lapsirakas (tykkäisi tosta ikiliikkuja Samusta♥), romanttinen (joskus haluaisin saada vaikka elämäni ensimmäisen aamiaisen sänkyyn...), puhelias (koska mä todella tykkään puhua:D) ja ennenkaikkea odotan miestä, joka rakastaisi mua tällaisena kuin mä olen.

Mistäköhän mä voisin tällaisen miehen löytää? Saa vinkata! Tällä hetkellä olen niin kiinni töissä ja Samussa, että miehen pitäisi periaatteessa löytyä ruokakaupasta. :D Eikai sekään ole mahdotonta, ehkei vaan kovinkaan todennäköistä. Työkaverin kanssa en haluaisi seurustella ja tuskin sieltä mitään suurta rakkautta löytäisinkään. Ne harvat hetket, jotka vietän ilman Samua, vietän kavereideni kanssa. En oikein ole sitä tyyppiä, että lähtisin baariin (:D mistä muualta miestä hakisi?) yksikseni vain seuranhakumielessä. Plus tiedetäänhän se mitä ne miehet sieltä baarista hakee. EN YLEISTÄ !

Kyllä mä siihen haluan kuitenkin uskoa, että mä sen toisen vielä löydän. Haaveet pitävät toiveet yllä. On niiiin paljon asioita, joista haaveilen ja joiden uskoin jo käyneen toteen. Kyllä mä vielä saan haluamani. :)))

Hei sinä mies siellä, juuri sinä, jos luit tän, niin saa laittaa viestiä. :))))) :D