Loistomenoa

Tosiaan, pienen miehen 2v-synttärit saatiin juhlittua sunnuntaina! Virallinen syntymäpäivä oli maanantai (16.4). On se kyllä käsittämätöntä, että miten tämä oikein kuluu. Tavallaan musta tuntuu siltä, että mulla on aina ollut Samu, mutta toisaalta tuntuu siltä, että siitähän on vasta ihan hetki kun se syntyi.. Vain hetki siitä kun oltiin monta päivää Naistenklinikalla. Kun kaikki oli vielä niin uutta ja ihanaa. Olihan se alku kyllä aika raskas. Oli ihanaa silloin päästä pikkupalleroisen kanssa kotiin! <3 Ei mennyt kyllä montaa päivää silloin, kun rupesin ihmettelemään kun vauvalla niin kovasti silmät rähmi.. Neuvolatäti kotikäynnillä oli sitä mieltä, että oli ihan normaalia. Silmät oli oikeesti aika hirveet, ne rähmi niin paljon, että silmät muurautui kiinni. :/ Sitten niistä alko tulemaan vertakin ja olin ihan paniikissa, että apua, en osaa hoitaa mun lasta.. No, käytiin lastenklinikan päivystyksessä viikon vanhan pojan kanssa ja siellä tietysti hirvee hälinä ja paljon potilaita. Verestä ei kuulemma ollut kyse vaan kuivuneesta rähmästä. Olin ihmeissäni. Saatiin tavalliseen silmätulehdukseen tipat ja palattiin kotiin. Seuraavana päivänä silmät vaan paheni ja paheni, eli lähdettiin uudestaan Lastenklinikalle. Siellä meidät otettiin suoraan osastolle. Sen päiväinen lääkäri sanoi, että hän olisi ottanut meidät jo edellisenä päivänä sisään, mutta koska meitä edellisenä päivänä hoitanut lääkäri oli eri mieltä niin tilanne oli se.. Meidät otettiin siis sinne osastolle sisään ja Samulle aloitettiin suoraan suonensisäisesti antibiootit! Oli kurjaa kun pieneltä piti päästä etsiä suoni, kun noin pieneltä ei vielä käsistä suonta helposti löydy tai jtn. :/  Pari yötä me sitten oltiin siellä, minä tietty pojan kanssa. <3 Samu sai monta annosta antibiootteja suonensisäisesti ja toista vielä suun kautta. Reilun parin vuorokauden aikana meidät herätettiin aina kolmen tunnin välein ottamaan lääkettä, putsaamaan silmät, syömään ja tekemään syöttöpunnituksia. Oli raskasta!

Niin ja siis tosiaan, se oli kyllä ihan verta jota silmistä tuli. Ensimmäisen päivän lääkäri ei vaan uskonut, ajatteli varmaan, että toi on just saanut vauvan ja on vissiin hormonit vähän sekasin. 

Tostakin on jo niiiiin kauan. Kyllä sitä aina on ylihuolissaan jos omalla lapsella on joku hätänä! Sitä on vaikea edes kuvitella, että mitä tekisi, jos omalle lapselle kävisi jotain pahaa..


Kaikenlaisesta ollaan jo kuitenkin selvitty Samun elämän aikana! Nyt palataan iloisempiin asioihin, eli synttäreihin!


Samu siis täytti 2v! Vieraita meillä oli täällä reilu 20! Siivous jäi taas aika viimetinkaan ja tarjottaviakin puuhailtiin myöhään lauantai-iltaan asti. Siskohan niitä nyt lähinnä teki. Mä vähän avustelin. ;) Koitin sitten järjestellä paikkoja parhaani mukaan.

  Tarjolla oli:

• suolaisia tuulihattuja lohi- ja kinkkutäytteellä
• tonnikalahyrriä
• karjiksia ja munavoita

•  kahdenlaista juustokakkua
• cupcakeja
• käpykakkua (yksi kummeista toi mukanaan)
• mokkapaloja
• karkkia
• poppareita

Ihan hyvin näytti ihmisille maistuvan, mutta kuten ennenkin, meille jäi herkuteltavaa kotiin vielä hirveästi! :D Voi lihotuskuuri! No, eilen illalla meni vikatkin herkut vihdoin, huh!!


Samu jaksoi koko pitkän päivän tosi hienosti vaikkei edes nukkunut päikkäreitä. (: Lahjoja oli paljon kivoja. Paljon autojuttuja, piirustusjuttuja, hieno duudsonit -aiheinen kolmipyöräinen potkulauta ja semmosta! Pyörä saadaan vähän jälkitoimituksena, jeeeee.

Nyt on kuitenkin juhlat juhlittu ja ei tarvii taas vuoteen stressata. Ihanat juhlat ja mäkin osasin ottaa vähän rennommin kuin aiemmin! (:


Ihanaa uutta potkulautaakin päästiin seuraavana päivänä kokeilemaan ja Samuhan on kuin vanha tekijä. Ymmärsi siis heti, että miten tällä kapistuksella pääsee eteenpäin. <3

Näihin tunnelmiin ja näihin kuviin! Me valmistaudutaan nyt Samun kanssa lähtöön. Mennään moikkaamaan yhtä mun kaveria vuosien takaa. [= Yritän tulla vielä tänään ehkä kirjoittelemaan lisää, kun on kaikennäköistä mielessä.